keskiviikko 30. heinäkuuta 2014

Naomi Tabatha: Felt Friends from Japan

Mjau! Jotta tämä blogi ei jää liian vähälle huomiolle, päätin tehdä tällaisen pienen ja "turhan" postauksen. 

Lainasin kirjastosta "Felt Friends from Japan" nimisen kirjan, jossa oli supersöpöjä huovasta tehtyjä eläinystäviä ohjeineen ja totta kai minun oli kokeiltava tehdä kissa ja pupu! Minulla ei ollut yhtään huopapalaa eikä mitään oikean väristä kangasta, joten tein tällaiset kokeiluversiot valkoisesta fleecestä. Enkä viitsinyt kaikkia viiksiä ja silmiä ruveta liimailemaan, joten musta tussi vain kehiin! Tämä samainen musta tussi näkyy vähän muuallakin kun kaavat oli pakko piirtää lähimmällä kynällä, joka käteen sattui osumaan :D

Pehmot pääsi poseeraamaan läppärin päälle :)

Pupu~

Kisuli~

 (Ja nyt tietenkin joku luulee, että tämä onkin vain joku askartelu-blogi :D Ei ole, askartelu ja näpertely kun on vain pieni osa minua! Ettäs tiedätte ♥)

Tällaista tällä kertaa, seuraavaksi olin ajatellut kirjoitella eräästä minua vaivaavasta ongelmasta. Sillä välin kun minä yritän saada eräitä ajatuksia kuriin ja nätisti ymmärrettävän tekstin muotoon, minua voi heittää ideoilla ja toiveilla ja muilla kivoilla asioilla!

lauantai 19. heinäkuuta 2014

Heipparallaa!

Mie oon Anne!
 20+ nykyihmispolo Rovaniemeltä, joka rakastaa röyhelöitä, ruusuja ja rusetteja - erityisesti pinkkinä! Kuuntelen mieluiten popmusiikkia ja omaan eräänlaisen taiteilijasielun.

Muutaman vuoden jaksoin kuunnella omien ajatusten on/off suhdetta “aloitan bloggaamisen” kanssa ja nyt vihdoin laitoin pisteen tälle hommalle. Heitin tekosyyt sinne minne aurinko ei paista (mm. en uskalla, en osaa, ei kukaan lue sitä kuitenkaan…)! Hyvä minä, hiljensin pahimman viholliseni eli itseni.

Koska mulla oli hirvittävän vaikeaa päättää mistä kirjoittaisin, mikä olisi kaikista eniten sydäntä lähellä, päädyin helpohkoon ratkaisuun: enimmäkseen kaikesta mahdollisesta mitä elämä (=netti) nenän eteen heittää ja mitä keksin pienillä kätösilläni tehdä.
Kuvia tulee enemmän kuin laki sallii koska kuva voi kertoa enemmän kuin tuhat sanaa eikä välttämättä ole paljon sanottavaa muutenkaan. Ja mielestäni kuvia on ihanaa katsella, jos vain niiden sisältö on oman kiinnostuksen alaisuudessa. So lot’s of pictures everybody!

Eiköhän tällä pääse alkuun!

Anne kiittää ja kuittaa! Tervetuloa uudestaan (teletapit... kiitos aivot tästä ♥)~