Nukkumatti hukassa!

Olen viime päivinä kysellyt itseltäni miten saa unirytmin takaisin “normaaliksi”? 

Olen ollut tässä tilanteessa useamman kerran tässä elämässä: menen viimeistään kahdentoista aikoihin nukkumaan, mutta uni ei vain tule ja homma menee pyörimiseksi. Siinä sitä sitten vaihtelee asentoja kunnes aamu kolmelta on niin väsynyt ettei jaksa käyttää edes silmiä auki saati sitten liikkua muutenkaan.

Toinen tilanne on et nukahtaa suhteellisen nopeaa, mutta sitten aamuyöllä alkaa puolen tunnin/tunnin välein herääminen - mikä omasta mielestä tuntuu hirveämmältä kuin se ettei saa unta. Joten lyhyesti: mulla väsyttää. Ja kun väsyttää monta viikkoa tähän malliin niin ei jaksa ajatuksetkaan toimia ja sitten on kiukkupäivä joka päivä ja on kuin päähän puulla lyöty kun ei tajua mitään.

Tämä ei todellakaan ollut sitä mitä olin ajatellut seuraavaksi kirjoittaa, mutta tuntuu heti paremmalta kun saa ihan omalla luvalla avautua näin lyhyesti :D En varmaankaan ole ainoa, joka tällaiseen ongelmaan on törmännyt?

10 asiaa, jotka kaikki on aina halunnu tietää minusta!

Näin kauniin ja aurinkoisen päivän kunniaksi kerron itsestäni 10 faktaa ja silleen! (Mitä kunniaa tässä nyt muka sitte on? :D)

1. En ole koskaan matkustanut lentokoneella (tai millään muullakaan lentävällä härvelillä).

2. Lapsena minulla oli tapana piirtää tietosanakirjojen mihin tahansa tyhjään, valkoiseen kohtaan. Anteeksi äiti ja iskä!

3. Minun lempikukka on ruusu.

4. Uskon kummituksiin ja yliluonnolliseen, mutta en tykkää kauhuelokuvista. Säikähtämisessä ei minun mielestä ole mitään mieltä ylentävää :D

5. Paras aika vuodesta on syyskesä/syksy. Syyskesällä ei ole liian kylmä eikä liian lämmin. Syksyllä luonto on niin superihanan värinen ja aamut ihanan raikkaita! ♥

6. Jos elämä olisi zombielokuva, minä olisin se joka joko kuolee ensimmäisenä tai juoksee karkuun! Eli minusta ei olisi mitään hyötyä…

7. Yritän vierottaa itseäni Pepsi maxista, mutkun se on niin hyvää!

8. Vastustan monia uusia ja asioita (ainakin mielessäni) ihan vaan periaatteesta ja sitten monen asian kohdalla annan periksi. Esimerkkinä kosketusnäytöllinen puhelin. En aikonut KOSKAAN hankkia sellaista ja nyt tuommoinen on kulkenut mukana ja vuoden päivät :D

9. En tykkää kahvista enkä oluesta. Hyi, pahaa!

10. Kuvitellaanpa semmoinen tilanne, että olisi pakko valita omasta naamasta se rumin asia JA se kaunein asia. En ole koskaan tykänny minun huulista erityisemmin, joten se olisi se ruma osa ja kaunein osa olisi ehdottomasti silmät.

Huh! Se oli yllättävän vaikeaa. Nelosen jälkeen tuli iso tukos ja ajatukset alko harhailla ties minne. Itsestä on joskus niin vaikea kaivaa mitään positiivista ja näistäkin tuli suurin osa kirjoitettua tavallaan negatiiviseen sävyyn. Minä olen alkanutkin opetella puhumaan itsestäni kauniimmin, koska eihän minussa pelkästään huonoja puolia voi olla!

Asiasta poiketen: ihmettelen itseäni, etten ole lisännyt tänne vielä kuvia, siis semmoisina määrinä että olis pelkästään niitä. No, ehkä sitten ku ei kykene ilmaisemaan sanoilla itseään :D

Uusia vaatteita?!

Moro! Mitä kuuluu? :)

Eilen perjantaina tapasin serkkuni Saijan roskaruoan (ja erään oppikirjan) merkeissä ja keskustelimme kuinka paljon tulee katsottua muiden pukeutumista ja miettineeksi miksi omasta kaapista ei löydy mainittavasti “kivoja” vaatteita, pelkästään vanhoja rääsyjä ja yhteen sopimattomia random vaatteita, joita on tullut kerättyä ernuvuosina! (Käsi ylös joka haluaa nähdä miltä näytin ernuna)!

Olisi niin ihana ostaa uusia vaatteita, mutta kun aina ei ole varaa ja jos on niin kirpputorilta sitten. Itse tosin olen huomannut kuinka paljon kirpputoreilla hinnoittelua on alettu tekemään ronskimmalla otteella, eli hinnat on nousseet ja samalla olen miettinyt miksi kukaan ostaa esim. uuden takin ja sitten myy sen vain vähän halvemmalla kirpputorilla?

Toinen asia joka estää uusien vaatteiden ostamisen ns. vaatekaupasta on niiden ryysyjen mallit tai niissä käytetyt kankaat! Tässä muutamana vuotena olen huomannut että enää ei edes viitsi kaivella niitä rekkejä kun ensimmäisenä näkyy joku kamalakuosinen toppi tai joku muu kammotus, joita käyttäisi päällä vain jos maksettaisiin.

Ehkä kun on ikää tullut niin on entistä nirsompi, vaikka mahdollisimman mukava on aina paras?! ♥ Ja alan olla erittäin vakuuttunut siitä, etten ole yksin tämän asian kanssa. Monen ihmisen kanssa olen tästä puhunut ja he ovat kaikki olleet samaa mieltä.

Kestipäs jonku aikaa saada tiivistettyä tähän liittyvät ajatukset muutamaan hassuun riviin, mutta ei sitä varmaan saa ikinä kauniimmin ulos tuolta päästä~ Tällaista tällä kertaa, jos seuraavaksi ottais vähän iloisemmalla mielellä tämän kirjoittamisen niin ei tule näin valittavan naikkosen sävyistä tekstiä :D

Naomi Tabatha: Felt Friends from Japan

Mjau! Jotta tämä blogi ei jää liian vähälle huomiolle, päätin tehdä tällaisen pienen ja "turhan" postauksen. 

Lainasin kirjastosta "Felt Friends from Japan" nimisen kirjan, jossa oli supersöpöjä huovasta tehtyjä eläinystäviä ohjeineen ja totta kai minun oli kokeiltava tehdä kissa ja pupu! Minulla ei ollut yhtään huopapalaa eikä mitään oikean väristä kangasta, joten tein tällaiset kokeiluversiot valkoisesta fleecestä. Enkä viitsinyt kaikkia viiksiä ja silmiä ruveta liimailemaan, joten musta tussi vain kehiin! Tämä samainen musta tussi näkyy vähän muuallakin kun kaavat oli pakko piirtää lähimmällä kynällä, joka käteen sattui osumaan :D

Pehmot pääsi poseeraamaan läppärin päälle :)

Pupu~

Kisuli~

 (Ja nyt tietenkin joku luulee, että tämä onkin vain joku askartelu-blogi :D Ei ole, askartelu ja näpertely kun on vain pieni osa minua! Ettäs tiedätte ♥)

Tällaista tällä kertaa, seuraavaksi olin ajatellut kirjoitella eräästä minua vaivaavasta ongelmasta. Sillä välin kun minä yritän saada eräitä ajatuksia kuriin ja nätisti ymmärrettävän tekstin muotoon, minua voi heittää ideoilla ja toiveilla ja muilla kivoilla asioilla!

Heipparallaa!

Mie oon Anne!

 20+ nykyihmispolo Rovaniemeltä, joka rakastaa röyhelöitä, ruusuja ja rusetteja - erityisesti pinkkinä! Kuuntelen mieluiten popmusiikkia ja omaan eräänlaisen taiteilijasielun.

Muutaman vuoden jaksoin kuunnella omien ajatusten on/off suhdetta “aloitan bloggaamisen” kanssa ja nyt vihdoin laitoin pisteen tälle hommalle. Heitin tekosyyt sinne minne aurinko ei paista (mm. en uskalla, en osaa, ei kukaan lue sitä kuitenkaan…)! Hyvä minä, hiljensin pahimman viholliseni eli itseni.

Koska mulla oli hirvittävän vaikeaa päättää mistä kirjoittaisin, mikä olisi kaikista eniten sydäntä lähellä, päädyin helpohkoon ratkaisuun: enimmäkseen kaikesta mahdollisesta mitä elämä (=netti) nenän eteen heittää ja mitä keksin pienillä kätösilläni tehdä.

Kuvia tulee enemmän kuin laki sallii koska kuva voi kertoa enemmän kuin tuhat sanaa eikä välttämättä ole paljon sanottavaa muutenkaan. Ja mielestäni kuvia on ihanaa katsella, jos vain niiden sisältö on oman kiinnostuksen alaisuudessa. So lot’s of pictures everybody!

Eiköhän tällä pääse alkuun!

Anne kiittää ja kuittaa! Tervetuloa uudestaan (teletapit... kiitos aivot tästä ♥)~