Käväsinpäs kahden yön telttareissulla serkkuni ja tämän poikaystävän kanssa otsikon osoittamassa paikassa.
Tietoa kyseisestä paikasta löytyy täältä ---> Kliketi klik
Pakkasin vasta lähtöpäivänä, koska niin mulla on valitettavasti tapana tehdä joka kerta kun on menossa jonnekkin. Survoessa asioita reppuun soi päässä koko ajan tämä --->
Ekaksi käytiin ostamassa eväitä ja monenlaista suun kostuketta. Jotenki kaikki tarvittava tuntu olevan siellä missä niiden ei olettanut olevan ja suurin osa ajasta meni asioiden etsimiseen. Mutta! Lopulta päästiin kunnolla matkaan. Iiih!
 |
| Osa retkieväistä. |
Autossa tuli katseltua jykevää ukkospilveä, josta ylläri pylläri tuli kaatamalla vettä ja näkyvyys oli eräässä tienpätkässä heikko. Kun päästiin perille paistoi sopivasti aurinko. (Katseleekohan kukaan muu pilviä ja saa niistä järisyttäviä inspiraatioita)?
Kun auto saatiin parkkiin pakattiin ostokset reppuihin/rinkkoihin ja loput pussiin ja lähdettiin kohti laavua. Nopeasti kävi ilmi, että rotkot ja laaksot nimenomaan on rotkoja ja laaksoja eli meitä odotti hitonmoinen alamäki. Jalat -erityisesti nilkat- sai kyytiä ja oma itse sai muistutuksen, että kuinka huono se kunto olikaan!
Kun päästiin turvallisesti mäki alas ja saavuttiin laavulle, niin siellä odotti kaunis näky: kaunis putous! Ei maailman isoin sellainen, mutta ensi kertaa minkäänlaista putousta nähneenä se oli todella sykähdyttävä. Siitä tosiaan tuli otettua reissun aikana kuva jos toinenkin. Ja kun sitä kävi katsomassa lähempää, sykähdys sen kuin vaan jatkui! Kallio tuntui kaatuvan päälle!
 |
| Huoh *___* <3 |
Ilta sujui siis kuvatessa ympäristöä ja telttoja pystyttäessä.
Yö sen sijaan oli vähemmän vaikuttava, koska heräsin jatkuvasti ja oli niin kylmä, että jouduin lisäämään vaatteita. Ei siis ihme, että seuraavana aamuna oli ankea olo nenä tukossa. Onneksi aamupalaksi oli makkaraa ja kuumaa kaakaota. Nam.
Myöhemmin kävimmä kävelemässä pienen 7 km lenkin, johon ei monikaan vapaaehtoisesti ryhtyis. Maastossa oli sinänsä helppo kulkea, mutta jyrkät ylä- ja alamäet sai väsyneen ja pääkipuilevan retkeilijän huonovointiseksi. Ja tosiaan huono yleiskunto ei päästänyt helpolla. Onneksi kaikki oli vaivan arvoista, koska näkymät olivat upeat!
 |
| Tää tais olla se pahin nousu ja lasku! :D |
Ei ihan jaksettu sinne asti minne oltiin menossa ja onneksi käännyttiin takaisin laavulle silloin ku käännyttiin, koska melkein heti takaisin tultua alkoi ukkostaa ja pilven reunalta sataa reilusti vettä.
Sateesta huolimatta ilta sujui rattoisasti nuotion äärellä! Ja onneksi myöhemmin aurinkokin pilkahti puiden takaa ennen kuin laski pois näkyvistä.
Jossain vaiheessa putous alkoi muistuttaa minua Taru sormusten herrasta. Mistä lie johtui :D
Seuraava yö sujui hieman paremmin, mutta heräsin turhan aikasin enkä saanut enää unta viiden jälkeen. Istuin jonkun aikaa teltassa ja mietin mitä on elämä. Lopulta oli pakko nousta sytyttämään nuotio, koska yö kosteassa teltassa värisytti.
Aamupäivä sujui syödessä ja juodessa...
ja ottaessa kuvia...
ja pakatessa!
Lopulta tiedossa oli se sama pitkä ja jyrkkä mäki mitä tultiin alas, mutta nyt ylöspäin. Sen kiipeämisen jälkeen jalat oli hämmentyneet, että mitä ihmettä tapahtui :D
 |
| Miten istua pöntöllä. |
 |
| Sateen jälkeen paistoi aurinko. |
 |
| Kuuma! Ota KUPPISTA kiinni tästä kohdasta. |
Oli ihanaa! Tietääpä minne menee joskus uudestaan (ja ehkä toivottavasti paremman kameran kanssa)!
 |
| Kanssa retkeilijät! |
~ Anne ~
